Luonnonkosmetiikan sertifikaatit ja sertifioitu luonnonkosmetiikka

Luonnonkosmetiikka termiä ei ole vielä kansainvälisesti selkeästi määritelty eikä suojattu. Jokainen valmistaja voi vapaasti halutessaan määritellä oman tuotteensa luonnonkosmetiikaksi. Valmistajat myös käyttävät häpeilemättä hyväksi tätä porsaanreikää. Viherpesuksi kutsutaan tuoteinformaatiota, joka antaa ymmärtää tuotteen olevan luonnollisempi kuin se itseasiassa onkaan. Viherpesu ei ole rikos mutta se on ehdottomasti epäeettistä. Meille kuluttajille tämä voi olla varsin hämmentävää. Miten ikinä voimme varmistua kosmetiikan laadusta ja luonnollisuudesta, jos sille ei ole olemassa omaa määritelmää.  Onneksi on olemassa luonnonkosmetiikan sertifikaatit. Sertifioitu luonnonkosmetiikka täyttää hyvin tarkasti määritellyt kriteerit. Luonnonkosmetiikan sertifikaatteja on olemassa useita ja ne voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. Tässä artikkelissa kerron sinulle mitä yleisimmät luonnonkosmetiikan sertifikaatit ovat ja mitä ne vaativat tuotteilta.

Luonnonkosmetiikan sertifikaatit määrittelevät tuotteen luonnonkosmetiikaksi

Kosmetiikan valmistusta säädellään EU:ssa EU:n kosmetiikka-asetuksella. Se on sellaisenaan voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikissa EU maissa. Tämän lisäksi jokaisella maalla on omat säädöksensä, jotka käsittelevät Suomessa esimerkiksi pakkaamista ja etikettien kielivaatimuksia. Sertifioidun luonnonkosmetiikan täytyy luonnollisesti täyttää nämä kaikki vaatimukset. Tämän lisäksi sertifioidun luonnonkosmetiikkatuotteen on läpäistävä vielä sertifiointilaitoksen huomattavasti korkeammat kriteerit.

Maailmassa ei ole olemassa yhtä yhdenmukaista luonnonkosmetiikan laatujärjestelmää

Jokaisella sertifiointilaitoksella on omat määritelmänsä ja vaatimuksensa. Yhtä yhdenmukaista järjestelmää on yritetty luoda esimerkiksi EU:n toimesta. EU:n järjestelmä on kuitenkin koettu liian lepsuksi ja ympäripyöreäksi. Moni kuluttaja haluaisi luonnonkosmetiikan olevan hyvin luonnollista, ilman synteettisiä kemikaaleja. Kuluttajat vaativat tiukkoja kriteereitä ja valmistajat haluaisivat paljon joustavuutta. Kaikkia osapuolia tyydyttävästä sopimuksesta ei ole päästy yksimielisyyteen EU:n tasolla.

Eri järjestöt ja yritykset ovat kehittäneet monen tasoisia laatustandardeja luonnonkosmetiikalle

Luonnonkosmetiikan laatustandardeja kehittävät tahot ovat nostaneet vaatimuksensa huomattavasti lainsäädäntöä korkeammalle. Organisaatiosta riippuen tarkastetaan sertifioitavan yrityksen tai tuotteen raaka-aineet, raaka-aineiden tuotannon eettisyys ja ekologisuus, jalostusmenetelmät sekä yrityksen sosiaalinen ja ekologinen sitoutuminen.

Kosmetiikan sertifiointi on verrattain kallista ja vaativaa puuhaa. Siksi aivan pienillä yrityksillä sertifikaattia ei ole, vaikka ne voisivatkin täyttää edellytykset.

Luonnonkosmetiikan sertifikaatin vaatimukset

Kosmetiikkaa valmistava yritys voi sertifioida joko yksittäisen tuotteen tai koko yrityksen. Samalla yrityksellä voi olla myynnissä sekä sertifioituja tuotteita että sertifioimattomia tuotteita.

Luonnonkosmetiikan sertifikaatin saadakseen tuote ei saa sisältää synteettisiä ainesosia. Tämä on hieman tulkinnallinen asia. Jotkut sertifikaatit kuten ECOCERT sallii luonnonkosmetiikassa natriumlauryylisulfaatin mutta toiset taas eivät. Siksi on tärkeää, että tiedät eri sertifikaattien vaatimustason.

Luonnonkosmetiikan tulisi sisältää mahdollisimman luonnollisia ainesosia, mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Tuotteiden raaka-aineet voivat olla öljyjä ja kasvivoita kuten arganöljy, aprikoosinkiviöljy, sheavoi ja mehiläisvaha. Pesevissä tuotteissa pyritään löytämään mahdollisimman hellävaraisesti pesevä vaihtoehto. Luonnonkosmetiikan pesevät ainesosat valmistetaan yleisimmin kookoksesta ja erilaisista sokereista.

Mitä luonnonkosmetiikka ei saa sisältää?

Eri sertifikaateilla on eri vaatimukset siitä mitä luonnonkosmetiikka ei saa sisältää. Seuraavassa olen luetellut yleisimpiä luonnonkosmetiikassa kiellettyjä aineita. Jotkut sertifikaatit tosin sallivat joitakin synteettisiä säilöntäaineita. Joissakin standardeissa palmuöljy on täysin kielletty ja toisissa taas sallittu.

Luonnonkosmetiikka ei saa sisältää

• Petrokemiantuotteita
• Silikoniyhdisteitä
• Muovia missään muodossa
• Eläinrasvoja tai muita eläinkunnan tuotteita lukuun ottamatta mehiläisvahaa
• Synteettisiä säilöntäaineita kuten formaldehydiä, formaldehydin vapauttajia, triklosaania tai metyyli-isotiatsalonia
• Parabeeneja
• Atsovärejä ja muita synteettisiä väriaineita
• Synteettisiä hajusteita
• Säteilytettyjä tai GMO raaka-aineita
• Etoksyloituja emulgaattoreita (PEG)
• Tuotteita tai sen sisältämiä ainesosia ei saa testata eläimillä

Sertifikaatit

Luonnonkosmetiikan sertifikaatteja on todella paljon. Eri mailla on omat luonnonkosmetiikan sertifikaattinsa. Seuraava lista sisältää kuuluisimpia niistä.

AB on ranskalainen luomumerkki, joka perustuu synteettisten aineiden käyttökieltoon

AIAB – ICEA on italialainen sertifikaatti, joka myönnetään vain luomutuotetulle luonnonkosmetiikalle. Tuotteissa ei saa olla geenimuunneltuja ainesosia eikä allergisoivia tai ihoa ärsyttäviä aineita.

BDIH lue merkistä tarkemmin edempänä

Cosmebio on maailman johtava luonnon- ja luomukosmetiikkaan erikoistunut yhdistys. Se perustettiin Ranskassa. Cosmebio hallinnoi merkkejä Cosmébio, Cosmosnatural ja Cosmosorganic

ECOCERT on ranskalainen yritys, joka toimii sertifiointielimenä ja on ensimmäisenä kehittänyt standardit luomu- ja luonnonkosmetiikalle. Perustettu vuonna 1991. Ecocert tarkastaa yrityksen kahdesti vuodessa.

Ecogarantie on belgialainen ympäristömerkki,jolla on erittäin tiukat vaatimukset raaka-aineiden ja tuotantotapojen suhteen.

Leaping Bunny taistelee eläinkokeita ja eläinten epäoikeudenmukaista ja raakaa kohtelua vastaan. Merkki ei ota kantaa synteettisiin ainesosiin eikä luomuun.

NaTrue – lue merkistä tarkemmin edempänä

Soil Association on brittiläinen erittäin arvostettu ja vaativa merkki, joka on keskittynyt luomukosmetiikkaan

Slow cosmétique on kansainvälinen merkki, joka sertifioi käsin valmistettua kosmetiikkaa ja toimii etämyyntialustana käsin valmistetulle artesaani kosmetiikalle.

Swisscos on sveitsiläinen merkki, jonka voi saada vain 100% Sveitsissä valmistetut tuotteet.

Vegan Society onkeskittynyt vegaaniin kosmetiikkaan. Eläinkunnan tuotteita ei sallita missään muodossa. Myös kaikki geenimuuntelu ja erilaisten organismien käyttö on kielletty vegaanissa kosmetiikassa. Vegaani kosmetiikka ei ole välttämättä luonnonkosmetiikkaa.

BDIH on saksalainen sertifikaatti

Vuonna 1999 Saksan luontais- ja hygieniatuotteiden liitto kehitti oman laatujärjestelmänsä luonnonkosmetiikalle.  BDIH (Bundesverband Deutscher Industrie- und Handelsunternehmen für Arzneimittel, Reformwaren, Nahrungsergänzungsmittel und Körperpflegemittel ) kehitti oman sertifikaatin Saksan liittovaltion luonnonkosmetiikan määritelmän pohjalle. BDIH sertifikaatti on varsin vaativa luonnonkosmetiikan merkki. Sen vaatimuksiin liittyy esimerkiksi

• Eettinen ja ekologinen tuotanto; mahdollisuuksien mukaan luomulaatuiset raaka-aineet,
• Raaka-aineet; sallittujen raaka-aineiden listaus, synteettisten ainesosien poissulkeminen, tuoteturvallisuussyistä jotkut synteettiset säilöntäaineet ovat sallittuja
• Jatkojalostuksen vaiheet
• Myynti
• Riippumattoman laitoksen tulee tarkastaa säännöllisesti tuotanto ja myynti sekä kaikkien kriteerien noudattaminen

BDIH sertifikaatti on laajentunut Saksan ulkopuolelle. Maailmanlaajuisesti sertifikaattia voi anoa International Organic and Natural Cosmetics Corporationin (IONC GmbH) kautta.

Cosmos Standard

Cosmos Standard on kansainvälinen luonnonkosmetiikan laatuluokitusjärjestelmä, jonka BDIH on kehittänyt Ecocertin ja Cosmebion, ICEA:n ja Soil Association:n kanssa yhtenäisten kriteerien määrittelemiseksi.

Cosmos Standardin hallitus koostuu viidestä henkilöstä; yksi kustakin perustajaorganisaatiosta. Cosmos Standard myöntää kahta eri luonnonkosmetiikka merkkiä; Cosmos Natural merkki luonnonkosmetiikalle ja Cosmos Organic merkki luomukosmetiikalle.

NATRUE

NATRUE, International Association for Natural and Organic Cosmetics, toimipaikka sijaitsee Brysselissä. NATRUE:n perustivat vuonna 2007 saksalaiset luonnonkosmetiikkayritykset Wala, Laverana, Logocos, Primavera, Dalli-group (entinen CEP) ja Weleda.

NATRUE:lla on 13 tuoteryhmää ja kolme laatutasoa; perustason luonnonkosmetiikka, varsinainen luonnonkosmetiikka sekä luomukosmetiikka. Tasot kertovat luomuviljelystä peräisin olevien ainesosien määrästä.

Vaatimustaso eri laatujen välillä vaihtelee

• Perustason luonnonkosmetiikassa 50%
• Luomukosmetiikassa ainesosien tulee olla 70% luomua.

Viherpesun välttämiseksi yksittäisiä tuotteita ei sertifioida mutta merkkiä saa käyttää, jos vähintään 75% valmistajan tuotesarjoista täyttää NATRUE laatustandardit.

NATRUE tuotteet voivat sisältää myös palmuöljyä, jota ei ole sertifioitu RSPO-kriteerien mukaisesti

Luonnonkosmetiikka on olemassa sertifikaattien kautta

Ilman sertifikaatteja ei olisi olemassa luonnonkosmetiikkaa. Monet valmistajat haluavat ratsastaa luonnonkosmetiikan maineella ilman sertifikaattia. Totta on, että pienet valmistajat harvoin sertifioivat tuotteitaan johtuen korkeasta hinnasta ja osaamisesta. Sertifiointi vie myös runsaasti aikaa, jota yrittäjillä harvoin on liikaa.

Sertifioimaton kosmetiikka ei vastaa sertifioitua kosmetiikkaa

Olen kuitenkin kuullut varsin usein, että se ja se tuote vastaa luonnonkosmetiikkaa. No, sitä ei voi mitenkään tietää ennen monimutkaisia auditointeja. Onko koko tuotanto eettistä, mistä raaka-aineet tulevat ja miten päästötöntä tuotannon eri vaiheet ovat? Näistä asioista ei monikaan pienyrittäjä osaa itsekään sanoa mitään. Raaka-aineiden alkuperää ja laatua on usein varsin vaikea tutkia. Juuri tästä syystä sertifioitu luonnonkosmetiikkaa on hyvin arvostettua. Se pakottaa yritykset tarkkailemaan tuotantoaan aivan eri tavalla. Kuluttajan on helpompi luottaa tuotteen luonnollisuuteen silloin, jos pakkauksessa on arvostettu ja tunnettu sertifikaatti.

Sertifikaatin hankkiminen kannattaa

Usein varsin suuretkin yritykset selittävät sertifikaatin puuttumista rahalla. Se ei tunnu kovinkaan uskottavalta. Kaikki sertifikaatit eivät ole yhtä kalliita ja yhtä vaativia. Aika moni kosmetiikkaa valmistava yritys pystyisi auditoimaan tuotteensa ja tuotantonsa edes jollakin standardilla.  Se toisi huomattavasti enemmän luottamusta kuluttajan taholta. On selvää, että kaikki yritykset eivät halua valmistaa luonnonkosmetiikkaa. Silloin heidän ei pitäisi myöskään mainostaa tuotteitaan luonnonkosmetiikkana. Olen huomannut, että tällä hetkellä kosmetiikkavalmistajat haluavat selkeästi profiloitua luonnollisiksi. Luonnollisuus myy ja sitä halutaan korostaa markkinoinnissa.  Jos tuotteessa on kaikki muu luonnollista mutta säilöntäaineena käytetään formaldehydin vapauttajia, se on kerrottava avoimesti kuluttajalle. Suurin osa luonnonkosmetiikan kuluttajista ei halua formaldehydiä iholleen.

Ostatko sinä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa?