Kevään ensimmäiset yrtit nousevat maasta ihan näinä päivinä. Moni onkin jo odottanut kuumeisesti, milloin pääsee keräämään luonnonyrttejä ruokapöytään ja kosmetiikkaan. Olen kirjoittanut useita juttuja kosmetiikkaan sopivista luonnonyrteistä. Tällä kertaa päätin kirjoittaa jutun sellaisista yrteistä, joita en suosittele käytettäväksi kosmetiikkaan. Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat myrkyllisiä kasvikemikaaleja. Niitä tavataan joistakin tutuista luonnon- ja puutarhayrtistä. Mitä tällaiset yrtit ovat ja miksi pyrrolitsidiinialkaloideja pitäisi välttää?
Photo by Kurt Liebhaeuser on Unsplash
Osa kasveista sisältää haitallisia kasvikemikaaleja
Kasveissa saattaa olla satoja eri yhdisteitä eli kasvikemikaaleja. Kasvikemikaalit ovat kasvien valmistamia kemiallisia yhdisteitä. Kasvit valmistavat kemikaaleja omiin tarkoituksiinsa. Mustikoiden, mansikoiden ja vadelmien flavonoidit antavat marjoille kauniin värin. Flavonoidit ovat erittäin antioksidanttisia ja ihmisille hyödyllisiä kasvikemikaaleja.
Hyödyllisten kemikaalien lisäksi, kasveissa on valitettavasti myös haitallisia kasvikemikaaleja. Osa kasveista sisältää jopa hengenvaarallisia myrkkyjä. Tästä esimerkkinä voin mainita tietyt sienet tai vaikkapa myrkkykoison (Belladonna) marjat. Alkaloidit ovat ryhmä kasvikemikaaleja, joita kasvi valmistaa suojautuakseen kasveja syöviltä eläimiltä. Ihmiset osaavat varoa tällaisia kasveja sillä usein ne aiheuttavat terveysongelmia välittömästi.
Tiettyjen kasvien sisältämiä pyrrolitsidiinialkaloideja on alettu tutkimaan vasta viime vuosikymmeninä. Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat maksatoksisia kemikaaleja. Ne voivat aiheuttaa maksavaurioita, maksasyöpää ja erilaisia kasvaimia maksaan.
Mitä ovat pyrrolitsidiinialkaloidit?
Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat alkaloideja, jotka pohjautuvat erityiseen pyrrolitsidiinin rakenteeseen. Kasvi valmistaa pyrrolitsidiinialkaloideja puolustautuakseen eläimiltä ja ihmisiltä. Monet eläimet eivät kuitenkaan kärsi pyrrolitsidiinialkaloideista. Esimerkiksi nautaeläinten maksa kykenee osittain poistamaan ne elimistöstä. Eräät perhoset jopa keräävät kasveista pyrrolitsidiinialkaloideja tuottamaan parittelussa hyödyllisiä feromoneja. Jotkut perhoset puolestaan keräävät pyrrolitsidiinialkaloideja elimistöönsä tehdäkseen itsestään myrkyllisen saalistajille. Monet perhoskasvit sisältävätkin runsaasti pyrrolitsidiinialkaloideja.
Pyrrolitsidiinialkaloideja on olemassa noin 600 erilaista yhdistettä. Toiset yhdisteet ovat haitallisempia kuin toiset. Yhdisteitä löytyy jopa 6000 eri kasvista. Kaikkia maailman kasveja ei ole tutkittu pyrrolitsidiinialkaloidien varalta.
Miten pyrrolitsidiinialkaloidit vaikuttavat ihmiseen?
Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat hyvin salakavalia myrkkyjä. Pieni määrä pyrrolitsidiinialkaloideja ei aiheuta ihmiselle mitään välittömiä terveysongelmia. Niiden vaikutusta on vaikea huomata, vaikka olisi vuosia käyttänyt jotain pyrrolitsidiinialkaloideja sisältävää kasvia. Pyrrolitsidiinialkaloidit kuitenkin kerääntyvät vuosien varrella huomaamatta ihmisen elimistöön. Ne eivät poistu aineenvaihdunnan mukana vaan varastoituvat maksaan. Vasta vuosien käytön jälkeen saattaa maksassa ilmetä ongelmia aivan yllättäen. Pyrrolitsidiinialkaloidien vaikutus riippuu käytetystä määrästä sekä henkilön iästä, terveydentilasta sekä yksilöllisistä ominaisuuksista. Joidenkin ihmisten terveys ei kestä niin paljo pyrrolitsidiinialkaloideja kuin joidenkin toisten. Kukaan ei pysty asiaa etukäteen tietämään. Usein ainoa hoito myrkytykseen on maksan siirto sillä pyrrolitsidiinialkaloideja on mahdotonta poistaa muulla tavoin. Joskus tuhot maksassa huomataan vasta potilaan kuoltua.
Maria Nordin on kirjoittanut blogissaan pyrrolitsidiinialkaloideista; Voimakasta kasvimyrkkyä yrttiteessä
Pyrrolitsidiinialkaloidien vaikutus iholla
Monet pitävät pyrrolitsidiinialkaloideja sisältäviä kasveja täysin turvallisina ulkoisesti käytettynä. Valitettavasti mitään luotettavaa tutkimusta aiheesta ei ole. Kukaan ei tiedä, mikä on turvallinen määrä pyrrolitsidiinialkaloideja. Kukaan ei myöskään osaa sanoa, miten paljon niitä imeytyy iholta verenkieroon ja sitä kautta maksaan. Siksi itse kieltäydyn käyttämästä edes kosmetiikassa mitään kasvia, jossa näitä myrkyllisiä alkaloideja saattaisi olla. On olemassa niin paljon hyviä vaihtoehtoja käytettäväksi näiden kasvien sijaan. Miksi siis riskeeraisi yhtään omaa terveyttään.
Pyrrolitsidiinialkaloideja ei täysin vielä mielletä myrkyiksi
Aika monet eivät ole koskaan kuulleetkaan pyrrolitsidiinialkaloideista. Koska Pyrrolitsidiinialkaloideja sisältäviä kasveja on perinteisesti totuttu käyttämään rohtoina ja vihanneskasveina, ihmiset eivät ymmärrä vaaraa. Vielä 80-luvulla pyrrolitsidiinialkaloideja ei vielä tunnettu lainkaan. Ihmisten äkillisiä maksasairauksia ei osattu yhdistää myrkyllisiin alkaloideihin. Siksi divarien yrttikirjoista saattaa löytyä hyvin vaarallisiakin ohjeita.
Vielä nykyäänkin löytää netistä ruokasivustoja, joissa kurkkuyrtin käyttöä suositellaan ravinnoksi. Olen lukenut netissä olevan kurkkuyrttiohjeen kommenteista, miten ihmiset kyselevät pyrrolitsidiinialkaloideista. Tekijä vastaa, että hän on syönyt purasruohoa usein eikä mitään ole tapahtunut. Eipä niin, koska myrkylliset alkaloidit tekevät salakavalaa tuhoaan maksassa. Ongelmat ilmaantuvat vasta vuosien kuluttua. Monet ruokaohjeiden jakelijat eivät ole lainkaan ajatelleet tätä.
Missä kasveissa on pyrrolitsidiinialkaloideja?
Pyrrolitsidiinialkaloideja voi löytää
- Boraginaceae kasviperheestä
- Asteraceae kasviperheestä
- Orchidaceae kasviperheestä
- Fabaceae kasviperheestä
- Myös joissakin Lamiaceae- , Convolvulaceae- ja Poaceaeperheiden kasveissa on tavattu pyrrolitsidiinialkaloideja.
Noin 3% maailman kukkivista kasveista sisältää pyrrolitsidiinialkaloideja. Sinun on hyvä opetella tunnistamaan ne kasviperheet, joissa näitä salakavalia alkaloideja saattaa löytyä.
Pyrrolitsidiinialkaloideja ei pysty kotikonstein erottamaan kasveista. On toki olemassa tuotteita, joissa haitalliset alkaloidit on poistettu kemiallisen prosessin avulla. Menetelmä on kallis ja mielestäni turha sillä maailma on täynnä muita, turvallisempia kasveja.
Mitä kasveja tulisi varo erityisesti?
Monet kuuluisat lääkekasvit ovat valitettavasti paljastuneet pyrrolitsidiinialkaloidien lähteiksi. Meillä Suomessakin on muutamia erityisen suosittuja kasveja, joita ei pitäisi lainkaan käyttää ravinnoksi eikä edes ulkoisesti.
Leskenlehti
Leskenlehti (Tussilago farfara) on asterikasvi, joka kukkii yleisesti aikaisin keväällä. Leskenlehti mainitaan vanhoissa yrttikirjoissa hyödyllisenä rohtona yskään ja ihonhoitoon. Nimi ”tussis” viittaakin nimenomaan yskään. Keski-Euroopassa leskenlehtitee on suosittu juoma. Leskenlehdistä on valmistettu Itävallassa yskänpastilleja ja yskänsiirappia. Siellä myös todettiin ensimmäiset kuolemantapaukset leskenlehtiteen juomisen ansiosta. Valitettavasti leskenlehti sisältää runsaasti pyrrolitsidiinialkaloideja. Vuosia jatkunut leskenlehtiteen juonti aiheutti maksavaurioita ja laskimotukoksia.
Saksassa leskenlehtiteen myynti on kielletty. Itävallassa ja Saksassa on kehitelty leskenlehtitee, josta pyrrolitsidiinialkaloidit on poistettu kemiallisesti.
Jätä leskenlehdet suosiolla keväisille pörriäisille ja perhosille ravinnoksi. Kohta koittaa voikukka-aika. Voikukat ovat ihonhoidossa paljon tehokkaampia kuin leskenlehdet. Opettele myös erottamaan voikukka ja leskenlehti toisistaan. Monilla nämä kaksi kevään keltaista kukkijaa menevät sekaisin. Leskenlehti kukkiin hieman aikaisemmin kuin voikukka.
Rohtopurasruoho
Rohtopurasruoho (Borago officinalis) eli kurkkuyrtti on erityisen suosittu lääkekasvi. Purasruohot sisältävät huomattavia määriä pyrrolitsidiinialkaloideja.
Kurkkuyrttiä eli purasruohoa käytettiin vielä 80-luvulla yleisesti vihanneskasvina. Sitä syötiin salaatin tapaan ja kukkia käytettiin koristeina ruuissa.
Purasruoho on myös erittäin tunnettu, vanha lääkekasvi. 80-luvulta peräisin olevissa yrttikirjoissa usein suositellaan tätä myrkyllistä kasvia lääkkeeksi. Ulkomailla, etenkin USA:ssa monet käyttävät purasruohoa huolimatta sen myrkyllisyydestä. Siksi ulkomaisissa yrttikirjoissa saattaa olla monia purasruoho-ohjeita.
Itse en käytä purasruohoa yrttinä lainkaan. Sen sijaan käytän joskus hoitavaa purasruohoöljyä. Se on valmistettu purasruohon siemenistä. Purasruohoöljyssä on erittäin korkea gammalinoleenihappopitoisuus. se sopii erityisesti ikääntyneelle iholle ja iho-ongelmien hoitoon. Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat vesiliukoisia. Niitä ei esiinny öljyissä.
Lemmikit
Lemmikit (Myosotis) kuuluvat samaan kasvisukuun (lemmikkikasvit) purasruohon kanssa. Taivaansiniset, pienet kukat ovat lemmikkien tavaramerkki. Lemmikkejä on runsaasti luonnonkasveina. Komeimmat lemmikit ovat kelpuutettu myös puutarhaan. Myös lemmikit sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja. Lemmikin kukat ovat kauniita ja moni haluaisi niitä käyttää ruokien koristeluun.
Lemmikeissä on todella runsaasti iholle hyödyllisiä ainesosia. Ne ovat tulehduksia vähentäviä ja ihon uudistumista stimuloivia aineita. Jättäisin lemmikit kuitenkin hyönteisten iloksi niiden myrkyllisyyden vuoksi.
Rohtoraunioyrtti
Rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale) englanniksi Comfrey, kuuluu niin ikään lemmikkikasveihin. Rohtoraunioyrtti kasvaa harvinaisena eteläisessä Suomessa. Yleensä se on aina viljelty kasvi. Rohtoraunioyrtin käyttö on vähäisempää kuin edellisten kasvien. Rohtoraunioyrtti on kuitenkin varsin kuuluisa vanha lääkekasvi, Voit helposti löytää vanhoista yrttikirjoista monta ohjetta sen käyttöön.
Rohtoraunioyrtin juuri, kuten kaikkien lemmikkikasvien juuret, sisältää runsaasti luonnollista allantoiinia. Allantoiini on kosteuttava ainesosa, jota käytetään ihonhoitotuotteissa stimuloimaan uusien ihosolujen muodostusta. Valitettavasti rohtoraunioyrtti sisältää runsaasti myös pyrrolitsidiinialkaloideja. Allantoiinia voit hankkia puhtaana kosmetiikan raaka-aineisiin erikoistuneista verkkokaupoista.
Rohtoraunioyrttiöljy eli comfreyöljy on sen sijaan vapaa pyrrolitsidiinialkaloideista. Comfreyöljyä käytetään ihovaurioiden hoitoon. Se on myös erittäin hyvä ainesosa hoitavassa kosmetiikassa. Kuten edellä kerroin, pyrrolitsidiinialkaloidit ovat vesiliukoisia, eivät öljyliukoisia. Niitä ei esiinny öljyissä.
Itse olen viljellyt rohtoraunioyrttiä puutarhakasvina, sillä se on mitä parhain perhoskasvi. Se leviää helposti, menestyy huonossakin maaperässä ja viihtyy ilman kastelua.
Hanki tietoa kasveista, joita käytät kosmetiikassa
Kosmetiikkaharrastukseni sai alkunsa kiinnostuksestani yrtteihin ja luonnonkasveihin. Siksi halusin perehtyä kasvien kemiaan tarkemmin. Mitä annettavaa yrteillä ja luonnonkasveilla on ihonhoidossa?
Olen kirjoittanut kosmetiikan yrteistä myös tänne Helenatur blogiin
- Kevään ensimmäiset villiyrtit toimivat myös ihonhoidossa
- Näin valmistat itse probioottista kosmetiikkaa villiyrteistä
- Näin valmistat yrttiöljyä
Mitä kasveja kosmetiikassa kannattaa käyttää? Se riippuu ihostasi ja siitä mihin tarkoitukseen olet tuotteita valmistamassa. Kasvien sisältämien kemikaalien määrä on valtaisa. Monet kasvikemikaalit ovat todella hyödyllisiä kosmetiikassa.
Suosittelen sinulle perusteellista tutustumista viljeltyihin ja luonnonkasveihin ennen niiden keräämistä. Voit osallistua vaikkapa yrttikurssille jotta opit tunnistamaan parhaat yrtit kosmetiikkaan. Valitse muutama turvallinen yrtti, joita haluat käyttää tuotteissasi. Valikoimaa riittää sinulle yllin kyllin.
Hauskaa villiyrttikautta sinulle!